Bertha von Suttnarin romaani 'Daniela' kuvaa 1800-luvun loppupuolen Euroopan yhteiskunnallisia normeja ja naisen asemaa miehisessä ympäristössä. Tarina keskittyy nuoren Daniela-nimisen naisen elämään, joka taistelee itsenäisyyden ja rakkauden välillä. Suttnarin tyyli on realistinen ja herkkä, ja se hyödyntää syvällistä psykologista kuvausta sekä vivahteikasta dialogia. Kirja on osa aikansa feministista kirjallisuutta, jossa sukupuoliroolit ja -odotukset kyseenalaistuvat. Tämä teos on merkittävä esimerkki siitä, kuinka naiskirjailijat haastoivat aikansa konventioita ja tavoittelivat syvempää ymmärrystä naisen identiteetistä ja itseilmaisusta. Bertha von Suttner oli merkittävä rauhanaktivisti ja ensimmäinen nainen, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon 1905. Hän syntyi Itävallassa ja vietti nuoruutensa Pariisissa, jossa hän sai vaikutteita aikakauden liberalismista ja feministisistä liikkeistä. Suttnarin omat kokemukset ja sosiaalinen aktivismi, etenkin rauhan ja naisten oikeuksien puolesta, näkyvät 'Daniela'-teoksen teemoissa. Kirjan kirjoittaminen oli Suttnarin tapa herättää keskustelua naisista ja heidän roolistaan luomalla aikakauden rajoja rikkova ja ajatuksia herättävä narratiivi. 'Daniela' on lukijalle oivallinen valinta, jos hän on kiinnostunut feministisestä kirjallisuudesta ja historiallisista konteksteista. Suttnarin teos ei ainoastaan viihdytä, vaan se myös haastaa lukijaa pohtimaan laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kirja tarjoaa mahdollisuuden syventää ymmärrystä naisten aikakauden haasteista ja rohkeudesta, ja se on ajankohtainen myös nykymaailmassa.
